Heinäkuussa 2010 lähetin Töölön lastenkodin johtajalle työhakemuksen. Kerroin olevani kiinnostunut ohjaajan sijaisuuksista:
Tulen asiakkaiden kanssa hyvin toimeen ja minun on helppo luoda suhteita uusiin ihmisiin. Ohjaajana olen jämäkkä, mutta samalla rento. Uskallan rohkeasti ottaa asioita esille ja toivon työryhmältäni samaa otetta, kirjoitin.
Lastenkodin johtaja toivotti minut tervetulleeksi ja pääsin pian perehdytysvuoroon.
Hakiessani ohjaajan sijaisuutta olin jo ajatellut, että jätän koko sijaishuollon. Halusin kokeilla jotain muuta. Mutta koska tein osa-aikaista päivätyötä ja Töölön lastenkoti oli lyhyen matkan päästä kodistani, päätin ansaita vähän lisää keikkailun kautta.
Nopeasti kuitenkin lisätienestin merkitys väheni ja huomasin viihtyväni tässä työpaikassa. Nyt, lähes 12 vuotta myöhemmin, koen tarvetta jatkaa matkaa.
Töölön lastenkoti mahdollistaa nuorille merkityksellisen arjen
Olen usein pohtinut mikä sai minut jäämään 12 vuodeksi Töölön lastenkotiin. Nuori minä oli vakuuttunut siitä, että kahden vuoden välein on hyvä kokeilla jotain uutta, jotta ei jämähdä paikalleen. Kuitenkin otin noin neljän kuukauden päästä pitkäaikaisen sijaisuuden Töölöstä.
Olen tullut siihen tulokseen, että alussa suurimman vaikutuksen minuun teki se, että lastenkodin mahdollisuudet auttaa nuoria ovat huomattavasti paremmat kuin mihin olin tottunut. Koin että pystyin eri tavalla mahdollistamaan nuorille merkityksellisen ja ”normaalin” arjen sijoituksesta huolimatta.
Oli ihanaa, ettei vaatteita tarvinnut ostaa ostolapulla, vaan nuorilla ja ohjaajilla on enemmän valinnanvapautta. Työni kautta pääsin lasten kanssa laskettelureissuille ja vietin kesäpäiviä nuorten kanssa meren äärellä Högsandissa. Yksikön kodinomaisuus viehätti minua. Talon tunnelma on positiivisella tavalla erilainen.
Toinen merkittävä tekijä miksi näinkin pitkään olen talossa viihtynyt, on ollut mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhöni. Ihan alusta asti olen kokenut, että minun ammattitaitooni luotetaan ja olen saanut kantaa vastuuta. Olen saanut vapauden toteuttaa ohjaustyötä omalla tyylilläni. Ymmärtäessäni omia työn tekemiseen liittyviä tarpeitani olen pystynyt näkemään, että täällä on ollut paljon merkitystä työni imun kannalta. Helmikuussa 2013 siirryin vastaavan ohjaajan tehtäviin ja tämä motivoi minua vielä entisestään.
Miten voisimme suojella kaikkia lapsia?
Surullisimmat ja ammatillisesti haastavimmat hetket ovat ehdottomasti olleet ne kerrat, kun olemme joutuneet toteamaan, ettemme pysty tarjoamaan jollekin nuorelle juuri sitä hoitoa, mitä hän tarvitsee. Ammatillisuutta on kuitenkin se, että pysty myöntämään itselleen ja muille, että nyt me emme pysty vastaamaan nuoren tarpeeseen.
Käydessäni läpi tavaroitani, papereitani ja tiedostojani, löysin tekstin, jonka olen kirjoittanut joitain vuosia sitten. Teksti kuvastaa mielestäni hyvin sitä, miten tässä työssä ajoittain voi kokea vahvaa riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta.
Näen sut mun työhuoneen ikkunasta joka päivä lähtevän kouluun. Välillä katseesi on niin surullinen ja täynnä ahdistusta, että se saa ajan pysähtymään. Miten voisinkaan suojella sinua tuolta tunteelta?
Miten saisin sinut ymmärtämään, että kaikki ei johdu sinusta.
Se ei ole sinun vikasi, että sinua auttavat palvelut eivät ole olleet sinua varten, silloin kun olisit niitä eniten tarvinnut.
Se ei ole sinun vikasi, että yhteiskunta ei ole rakennettu niin että jokainen aidosti siinä pärjäsi, just sellaisina kun he ovat.
Se ei myöskään ole sinun vikasi, että nuorten mielenterveyspalvelut eivät vastaa sinun tarpeeseesi juuri nyt.
Se ei myöskään ole sinun vikasi, että sijaishuollolla on huono maine ja on vaikea löytää pysyviä työntekijöitä.
Miten saisin sinut ymmärtämään, että se vaihtuvuus ei johdu sinusta? Et voi vielä mitenkään ymmärtää, että tilastollisesti joka kolmas aikuinen uupuu ja se ei johdu sinusta. Se on niin epäreilua, että joudut kestämään sitä. Et voi mitenkään vielä ymmärtää, miksi ihmiset eivät jaksa tehdä töitä, siellä missä sinua pitää asua. Et voi ymmärtää sitä, mutta se vaikuttaa sinuun.
Miten saisinkaan sinut ymmärtämään, että sinä et ole syypää?
Miten saisinkaan sinut ymmärtämään, että tästä kaikesta huolimatta, sinä olet arvokas?
Positiiviset tunteet tarttuvat työpaikalla
Vuosien varrella henkilökunnan parissa käydyissä keskusteluissa on paljon noussut esiin työkavereiden merkitys työn jaksamisen kannalta. Ymmärrykseni tästä asiasta on kokemuksen myötä syventynyt. Ei tällä tarkoiteta sitä, että tullaan töihin työkavereiden takia. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun on hyvät työkaverit työtä jaksaa tehdä paljon paremmin. Tunteet tarttuvat työssä – niin negatiiviset kuin positiiviset.
Asia sai vahvistusta ja kirkastui vielä entisestään, kun luin THL:n raportin. Raportissa lukee, että erityisesti rikkonaisesta taustasta tulevan, kodin ulkopuolelle sijoitetun nuoren pitää voida luottaa siihen, että aikuiset hänen sijaishuoltopaikassaan ovat vahvempia kuin ne ongelmat joita nuorella on.
Päätin, että jatkossa pidän henkilökunnastani huolta. Tätä olin jo jonkin verran miettinyt vaihtaessani johtajan tehtäviin alkuvuodesta 2017. Silloin jouduin tosin ensisijaisesti keskittymään henkilökunnan rekrytointiin, mutta näin tämän pitkälti mahdollisuutena saada valita ne henkilöt, joiden kanssa haluan tehdä töitä.
Toiveeni on ollut, että henkilökuntaan panostamisen kautta olemme pystyneet luomaan lastenkodille terveen työyhteisön, jossa työnkuvat ja toimintatavat ovat selkeitä. Näin pystymme entistä paremmin vastaamaan ikkunan ohi kävelevän nuoren ahdistukseen. Tiedän, että vaikka välillä epäonnistumme, pystymme jatkamaan työtä oppien näistä epäonnistumisista.
Koen kiitollisuutta jatkaessani matkaa
Kirjoittamisen hetkellä on vielä vaikea sanoa miltä tuntuu jättää taakseen työ, joka tuntuu kodikkaalta ja turvalliselta. Mutta ajatellessani työyhteisöämme, päällimmäisenä koen ylpeyttä ja kiitollisuutta. Olen ylpeä talostamme. Täällä on nuorten hyvä olla. Kiitollisuutta koen tästä kokemuksesta.
Matka on ollut pitkä ja vaikka haasteita on ollut, aika kultaa muistot aika nopeasti. Tämä on ollut mieletön ja opettavainen kokemus. Vaikka edelleen kuvailisin itsenäni jämäkkänä mutta rentona ihmisenä, niin repussani on laaja skaala erilaista osaamista kuten johtamista, vuorovaikutusta, kohtaamisen merkityksen ymmärtämistä, sekä tietoa nuorten, perheiden, palveluntuotannon ja työn tekemiseen liittyvistä asioista. Repussani on myös vino pino erilaisia ihmissuhteita ja muistoja, joita tulen vaalimaan.
Lastenkodin esihenkilöiden valmentaja kysyi viimeisellä yhteisellä tapaamisellamme mitä toivoisin, että pysyisi ennallaan lopettamiseni jälkeen? Vastasin toivovani, että Töölön lastenkodissa pystytään aina kohtaamaan jokainen nuori positiivisesti, kannustavasti ja empaattisesti. Toivon, että nämä arvot eivät koskaan muutu.
Kiitos Töölön lastenkoti,
Johanna Granlund
Keikkalainen 2010-2011
Ohjaaja 2011-2013
Vastaava ohjaaja 2013-2016
Johtaja 2017-2022