Siirry suoraan sisältöön
Blogi

Yhtäkkiä pitäisi selvitä yksin – nuorten yksinäisyys jälkihuollossa

Lastensuojeluyksiköissä varttuneet nuoret kokevat valtavan muutoksen muuttaessaan omilleen 18-vuotiaina. Monta asiaa muuttuu kerralla ja nuoret kamppailevat itsenäistyessä usein yksinäisyyden tunteen kanssa, kirjoittaa asiantuntijamme blogitekstissään.

Teksti:
Laura Kyllönen
Yksinäinen nuori metroasemalla kiireisten ihmisten keskellä.
Kuva: Shutterstock

Yksinäisyys tuntuu siltä, että kukaan ei välitä. Se on iso möykky sun sisällä, mut silti on samaan aikaan tosi tyhjä olo. – Nuori

Sijaishuollossa nuorella on ympärillä jatkuvasti muita: ohjaajia on paikalla ympäri vuorokauden, kuten myös muita nuoria. Aina voi jutella jollekin, kun siltä tuntuu, ja kysyä neuvoa haastaviin tilanteisiin. Vaikka moni sijaishuollossa asuva nuori saattaa odottaa itsenäistymistä kuin kuuta nousevaa, tulee monelle uusi arki silti shokkina.

Työskentelen Barnavårdsföreningenin Oman elämäni supertähti -toiminnan parissa. Toiminnassa tapaan sijoitettuja ja jälkihuollon piirissä olevia nuoria. Tätä blogia varten juttelin nuorten kanssa heidän kokemuksistaan itsenäistymisestä ja sen tuomista tunteista.

Nuoren itsenäistyessä laitoksesta muuttuu monta asiaa kerralla. Pitäisi osata handlata omat raha-asiat ja maksaa laskut ajallaan niin, että kuitenkin riittäisi rahaa koko kuukaudeksi ruokaan.

Pitäisi selvitä päivittäisistä haasteista itsekseen ilman, että välttämättä on ketään keneltä voi kysyä neuvoa silloin, kun sitä kipeiten tarvitsisi– sosiaalityöntekijät ja ohjaajatkin ovat pääsääntöisesti virka-aikaan tavoitettavissa.

Pitäisi osata laittaa ruokaa, siivota ja opetella monta muutakin arjen taitoa.

Mutta ennen kaikkea pitäisi selvitä yksin.

Täysin yksin, ilman ympärillä olevia ohjaajia ja muita nuoria. Muutos arjessa on valtava ja oman kodin seinät sekä hiljaisuus voivat tuntua painostavalta uudelta elämältä, jossa on omille ajatuksille vähän liikaakin tilaa.

Itsenäistyessä traumat voivat aktivoitua

Laitos oli mulle koti ja itsenäistyminen tuntui siltä, että kodin ovi suljettiin nenän edestä ja koti vietiin. – Ei ollut ketään kelle mennä juttelemaan vaan piti kannatella kaikkea yksin. Myös tietyt traumat aktivoitui itsenäistyessä, esimerkiksi kokemus hylkäämisestä ja se, ettei tullut kuulluksi. – Nuori

Yksinäisyyden ahdistavuutta saatetaan yrittää selättää päihteillä tai jatkuvilla avoimien ovien päivillä, niin kavereille kuin puolitutuillekin. Nämä taas saattavat aiheuttaa ongelmia arjessa naapurisuhteiden tai järjestyssääntöjen rikkoutuessa. Kuitenkin jatkuva häly, päihteet ja ympäröivät ihmiset tuovat turvaa yksinäisyyden aiheuttaessa pahimmillaan paniikkikohtauksia ja itsetuhoisia ajatuksia.

Päihdeporukoista sai ymmärrystä ja kokemusta kuulluksi tulemisesta, se täytti tarpeita, joita perhe ei täyttänyt. – Nuori

Nuorten kokemuksen mukaan tällaisissa tilanteissa työntekijät helposti kyseenalaistavat nuoren toimintatapoja, mutta juurisyitä niihin ei välttämättä selvitetä. Yksinäisyydestä voi usein olla myös vaikea jutella, kun pitäisi olla itsenäinen ja pärjäävä aikuinen – vain 18 vuoden iässä.

Nuoret toivovat kokonaisvaltaista tukea itsenäistymiseen

Eräs tapaamistani nuorista sanoitti hyvin, kuinka nurinkurista on, että laitoksista itsenäistyvät nuoret, joilla on traumataustaa, joutuvat itsenäistymään todella nopeasti sillä hetkellä, kun 18 vuotta tulee mittariin. Samaan aikaan niin sanotuista ”normaaleista” perheistä tulevat nuoret saavat rauhassa opetella itsenäistä elämää ja itsenäistyä, kun ovat siihen valmiita.

Toki tukipalveluita on jonkun verran jälkihuollon ympärillä tarjolla laitoksista itsenäistyville nuorille, mutta resurssit sosiaalipalveluissa ovat todella tiukoilla ja kaikilla nuorilla ei ole mahdollisuutta saada esimerkiksi tukihenkilöä tai keskusteluapua, vaikka he sitä tarvitsisivat.

Huomioideni mukaan nuorten asema saattaa olla myös hyvin eriarvoinen saman hyvinvointialueen sisällä. Joitakin sosiaaliohjaaja ehtii tavata viikoittain ja toisilla ei välttämättä edes ole omaa sosiaaliohjaajaa. Sosiaalityöntekijällä puolestaan saattaa olla aikaa tavata vain pakollisten palaverien merkeissä.

Yksinäisyys voi näkyä esim. epävarmuutena arjen perusasioissa (esimerkiksi päätöksenteko omista asioista), lisäksi se vaikuttaa ainakin mulla omaan jaksamiseen negatiivisesti, että en erityisemmin jaksa tehdä mitään. – Nuori

Sijaishuollosta itsenäistyviin pitäisikin nuorten oman kokemuksen mukaan kiinnittää itsenäistymisen nivelvaiheessa erityistä huomiota sekä jutella myös itsenäistymisen aiheuttamista tunteista ja peloista.

Lisäksi tapaamani nuoret toivovat enemmän olohuonetyyppistä toimintaa, johon matalalla kynnyksellä voisi mennä hengailemaan hetkinä, jolloin yksinäisyys on liikaa.

Oman elämäni supertähti – toiminta tukee itsenäistyviä nuoria

Barnavårdsföreningenin maksuton Oman elämäni supertähti -toiminta koittaa osaltaan vastata nuorten yksinäisyyden haasteisiin jälkihuollossa.

Tarjoamme yksilötapaamisia, jotka mahdollistavat mielekkään tekemisen lisäksi ylimääräisen turvallisen aikuiskontaktin ja rinnalla kulkijan nuoren elämään. Lisäksi teemme yhteistyötä jälkihuoltojen kanssa järjestämällä muun muassa ryhmätoimintoja, joissa nuorilla on mahdollisuus tavata muita nuoria sekä saada erilaisten toimintojen kautta merkityksellistä sisältöä elämään.

Itsenäistymisen haasteita helpottamaan pilotoinnissa on Osallisuuden aika -järjestön kanssa yhteistyössä kehitetty mentorointiprojekti. Tässä kokemusasiantuntijanuoret toimivat mentoreina itsenäistyville nuorille tarjoten matalan kynnyksen tukea sekä kokemuksia omasta itsenäistymisestään.

Jokaisella nuorella pitäisi olla joku ammattilainen, jolle voi puhua omista asioistaan. – Nuori

Lopuksi haluaisin kiittää nuoria, jotka rohkeasti toivat kokemuksiaan tässä blogissa jaettavaksi.

Telttoja ja riippukeinu kesäisessä metsämaisemassa.

Oman elämäni supertähti - nuorten tukena

Toiminta on maksutonta siihen osallistuville nuorille. Lisäksi suurin osa nuorten parissa työskenteleville tarjoamastamme koulutuksista ja työpajoista ovat myös maksuttomia.

Lue lisää Oman elämäni supertähti -toiminnasta
Laura Kyllönen

Kirjoittaja

Laura Kyllönen

Laura työskentelee Oman elämäni supertähti -toiminnan parissa. Laura auttaa nuoria löytämään voimavaransa ja järjestää eläinavusteista toimintaa nuorille.

+358 50 5545 591
Takaisin ylös