Jokaisella kohtaamisella on merkitystä

Oman elämäni supertähti -hankeen kautta tapaamieni sijoitettujen nuorten osalta huomaan usein, että aidosti kohdatuksi tulemisen tarve on jäänyt ainakin osittain täyttymättä. Seurauksena voi olla esimerkiksi negatiivinen käsitys itsestä ja omista kyvyistä pärjätä elämässä. Nuoren tullessa aidosti kohdatuksi myös pitkäjänteisempi työskentely, esimerkiksi omien arvojen ja suunnitelmien parissa helpottuu.

Hetkinä, jolloin olen työssäni rennosti ja uteliaasti läsnä nuorelle voin helpommin havaita sen suuren potentiaalin ja ne arvokkaat inhimilliset piirteet, jotka ilmenevät juuri hänen ainutlaatuisuudessaan. Usein saatan rivien välistä tai suoraan havaita toimintatapoja, jotka ovat olleet nuoren strategioita maailmassa selviämiseen.

Mitä avoimempi olen näkemään ja löytämään, sitä enemmän sisälläni herää aitoa kiinnostusta nuorta kohtaan. En tunne houkutusta leimata tai diagnosoida häntä, tai asettaa häntä muuten tiettyyn lokeroon. Usein kuulen myös nuoren suusta, kuinka vaivatonta kanssani on jutella asioista ja ihmetystä kun en arvostele häntä.

Mitä on aito kohtaaminen?

Aito kohtaaminen toivottaa meidät ensinnäkin tervetulleeksi. Aidossa kohtaamisessa meidän ei tarvitse piilotella mitään osaa ainutlaatuisesta itsestämme. Toiseksi, aidossa kohtaamisessa saamme kokea syvempää yhteyttä toiseen ja perustavanlaatuinen samankaltaisuutemme tulee meille eläväksi. Aito kohtaaminen ruokkii sekä luontaista empatiakykyämme, että vahvistaa perusturvallisuuttamme. Meillä on hyvä olla.

Siinä missä aito toisen kohtaaminen luo syvää yhteyttä kahden ihmisen välille, toimii kohtaamisen puute juuri päinvastoin. Suhtautuessamme toiseen tuomitsevasti tai muuten esineellistävästi, emme näe toista sellaisena kuin hän on.

Useimmat meistä ovat tulleet kohdatuksi kummallakin tavalla. Koska itse pyrin kohtaamaan Oman elämäni supertähti – hankkeeseen osallistuvat nuoret aidosti, en etukäteen halua tietää tapaamieni nuorten taustoista tai tekemisistä asioita. Luotan, että nuori kertoo minulle itse mitä minun on hyvä hänestä tietää. Usein keskusteluissamme nouseekin luonnollisesti esiin merkityksellisiä asioita ja teemoja, ilman erillistä yrittämistä.

Jokainen aito kohtaaminen toimii korjaavana kokemuksena niin itsellemme kuin toiselle. Esineellistävät ja erottavat kohtaamiset taas jättävät lähes poikkeuksetta pienen kivuliaan jäljen sisimpäämme, vaikka niiltä tuskin voi maailmassamme koskaan täysin välttyä.

Jokaisella päivittäisellä kohtaamisellamme on siis merkitystä – tapahtuipa se spontaanisti kaupan kassajonossa tai etukäteen sovitussa työtapaamisessa.

Kuinka voimme aidosti kohdata toisen?

Osaamme kohdata toisen ihmisen kaikkine piirteinensä pitkälti samoin, kuin osaamme kohdata samat piirteet itsessämme. Jos emme vaikkapa voi sietää suuttumusta tai epävarmuutta itsessämme, meidän on vaikeaa olla läsnä ja kohdata näitä piirteitä toisissa heitä tuomitsematta, tai piirteisiin muuten reagoimatta.

Kykymme kohdata toinen alkaa siis aina suhteesta omaan itseemme. Ollessamme läsnä sen kanssa miltä meistä itsestämme tuntuu voimme vapaammin avautua aistimaan ja kohtaamaan myös ympäristömme ja toiset ihmiset. Tämän avoimuuden seurauksena tunnemme olomme levolliseksi, mutta silti tarkkaavaiseksi. Kohtaaminen toisen ihmisen kanssa saa muodostua vapaasti, miten se juuri sillä hetkellä ilmenee.

Aito kohtaaminen tapahtuu läsnäolon kautta. Itsekään en aina osaa olla täysin läsnä toiselle, mutta kehityn tässä jatkuvasti. Läsnäoloa voi harjoittaa itselleen mieluisassa ympäristössä, vaikkapa luonnossa alla olevan lyhyen harjoituksen avulla, tai jo lähtökohtaisesti läheisen ihmisen seurassa.

Läsnäoloharjoitus – avaudu kuulemaan

Valitse itsellesi mieluisa, rauhallinen paikka. Seiso tai istu siten, että voit olla mahdollisimman vaivattomasti selkä kuitenkin ryhdikkäästi suorana.

Sulje silmäsi ja tuo huomiosi tuntemaan jalkapohjasi ja lattia niiden alla. Anna huomiosi levätä hetki tässä tuntemuksessa ja salli samalla hengityksesi syventyä ja rentoutua.

Anna sitten huomiosi laajentua tuntemaan kummatkin jalat aina lantioon saakka, sekä käsivarret, kämmenet ja somenpäät. Kaikki yhdessä. Lepää jälleen näissä kehosi tuntemuksissa.

Tuo seuraavaksi huomiosi kuuloaistiin. Anna kuulosi avautua lempeän uteliaasti vastaanottamaan ympäristösi äänimaisemaa. Aivan kuin kuulosi olisi elokuvateatterin tyhjä kangas, jolle ääniaistimukset saapuvat ja josta ne poistuvat omalla painollaan. Sinun vain avoimena ja kiinnostuneena seuraten ”elokuvan” kokonaiskuvaa. Anna itsesi rentoutua syvemmin kuuntelemaan ja tiedosta valtava, tyhjä tila, jossa kuuleminen tapahtuu.

Anna hengityksesi liikkua rentona ja syvänä, kuunnellen niin kauan kuin sinusta tuntuu sopivalta.

Blogin on kirjoittanut Risto Heikkinen, joka aikaisemmin on työskennellyt Oman elämäni supertähti – toimintamme parissa