Ellei kampanjan juuret olisi niin syvällä raittiusliikkeessä, ehdottaisin sille uutta nimeä ”anna lapselle levollinen joulu”. Tämä iskulause ei niin tiukasti sitoudu päihteisiin, vaan alleviivaa olennaisinta tekijää lapsen kasvussa. Ilmapiiriä, jossa kiireetön kohtaaminen, läsnäolo, kuunteleminen ja suvaitsevaisuus ovat läsnä. Levollisuus on koti, jossa mikään ei uhkaa ja jossa mikään ei pelota.
Tänäkin jouluna moni asia pelottaa – ei vain lapsia vaan meitä kaikkia. Uhkakuvia ei voi välttää, eikä selittää poiskaan. Mutta silti lapsi tarvitsee aikuista, joka uskaltaa ja pystyy vakuuttamaan, että tästä selvitään. Tämä aikuinen ei välttämättä ole oma äiti tai isä. Mummi tai ukkikin riittävät ja yhtä hyvin, ope tai naapurin täti. Tällaista aikuista tarvitaan.
Aikuisen pitää tukea lapsen kykyä kohdata vaikeudet ja niistä selviytymistä. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että tehdään yhdessä ja kohdataan asiat yhdessä. Vahvassa perheessä ja vahvassa suvussa lapsi saa tämän asian tuekseen pyytämättä. Sukukin tukee.
Mutta näin ei ole kaikilla. Kaikki lapset eivät saa osakseen katsetta, jossa katsojan omakin sydän läikähtää. Kaikki aikuiset eivät osaa tai jaksa.
Entä, jos vielä muutettaisiin kampanjan iskulause muotoon ”tehdään lapselle levollinen joulu” – voisiko siinä onnistua?
Autetaan toisia. Muistetaan jouluna niitä, joille levollinen joulu ei ole itsestäänselvyys. Luodaan mahdollisuus rauhoittumiseen, edes pieneen hetkeen jossain välissä. Tähän meistä monella on mahdollisuus. Toisen ihmisen ja lapsen näkeminen ei vaadi erityistä koulutusta eikä erityistä aikaa tai paikkaa. Se voi olla osa omia joulupuuhia. Helppo on aloittaa joulukortista, puhelusta, tapaamisesta.
Lapsen näkeminen tukee lasta ja palkitsee vanhempia. Parasta joulumieltä. Siitä voisi alkaa rakentaa levollista joulua – joulua, joka ei niin pelota vaan rauhoittaa. Joulua, joka on onnistumista pienin askelin. Tällaista lastensuojelua voi tehdä kuka vaan, milloin vaan.
Kirjoittaja: Sosiaalineuvos Seppo Sauro
Valokuvaaja: Pekka Sauro
