Uutiset
”Nyt tiedän, ettei lasta voi kehua liikaa”
Lapsen puheterapeutti vinkkasi Perhekoulu POP:ista vanhemmille, koska arveli että perhe voisi hyötyä ohjelmasta. Vanhemmat olivat yhteydessä Barnavårdsföreningeniin ja saivat peruutuspaikan kymmenen viikkoa kestävään ohjelmaan, jossa perhe osallistuu ohjelmaan yhtenä arkipäivänä viikossa.
”Olihan se iso uhraus ajallisesti, mutta kyllä kannatti tulla,” Pia toteaa puolisen vuotta ohjelman päättymisen jälkeen.
”Monesti olen epävarma siitä, miten tulisi lasten kanssa toimia. Nyt sain paljon varmuutta omiin vanhemmuustaitoihini.”
Lapsi on nyt aloittanut koulun ja molemmat vanhemmat toteavat, että hän on saanut uutta itsevarmuutta ja pärjää itsenäisemmin ohjelman jälkeen.
Lapsi lähti mielellään mukaan Perhekouluun, ja hänen mielestään oli mahtavaa saada yhteistä aikaa molemman vanhemman kanssa arkipäivänä.
Mikä on Perhekoulu POP?
Perhekoulu POP on Barnavårdsföreningenin järjestämä kymmenen viikkoa kestävä ohjelma, johon osallistuu vanhempi tai vanhemmat, sekä lapsi. Yhtenä arkipäivänä viikossa tavataan Stenbäckinkadulla sijaitsevassa rakennuksessa. Aamun yhteisen hetken jälkeen lapsilla on oma ryhmänsä, jossa he käyvät läpi samoja aiheita kuin aikuiset, mutta leikkien ja harjoitusten muodossa.
Aikuiset kokoontuvat omaan ryhmäänsä, jossa pääpaino on keskusteluissa. Teoriaosuuksiakin on, ja joka viikko perheet saavat kotitehtävän, jonka toteutumisesta sitten käydään läpi ohjaajien ohjauksessa. Kotitehtävä voi vaikka olla, että leikkii lapsen kanssa kolmen kertaa 15 minuuttia viikon aikana ja havainnoi tiettyjä asioita.
”Jokainen kertoi edellisviikon tehtävästä vuorollaan. Keskustelua ja vertaistukea riitti. Kokemukset todellakin aktivoivat miettimään myös omaa toimintaa ja avasi silmät”, Mikael sanoo.
Pia on samoilla linjoilla.
”Harvoin näistä puhuu muuten, joten keskustelut olivat todellakin silmiä avaavia. Kun ammattilaiset johtavat ryhmää niin jutut eivät lähde rönsyilemään, vaikka meillä olikin aktiivinen ja puhelias ryhmä.”
Yksi tärkeimmistä opeista on Mikaelin mukaan se, että kehua ei voi koskaan liikaa.
”Luulin, että kehun paljon, mutta tajusin että voin kehua vielä paljon enemmän esimerkiksi silloin kun lapset yrittävät toimia oikein, vaikkei onnistuisikaan. Myöskin myönteisen huomioiminen kielteisen sijaan, on tuottanut tulosta.”
Kuusivuotiaan pikkusisarus ei osallistunut Perhekouluun, mutta kotona oppeja sovellettiin molempiin lapsiin.
Kehu lasta!
Mikael toteaa, että myös palkitseminen toimii hyvin. Lasten kanssa kerättiin rukseja, kun he saivat vaatteet ripustettua naulakkoon. Tietyn ruksimäärän jälkeen palkinnoksi tuli yhteistä aikaa, kuten vaikka Minecraft-pelissessio. Pääpalkintona oli vesipyssy ja Pikachu-pehmoeläin.
Pia taas kokee suurimpana ahaa-elämyksenä sen, miten suorasti lapselle tulee ilmaista asiat, jotta viesti menisi perille.
”Miten lapset voisivat tajuta mitä haluan, jos en sano sitä ääneen. Ja jos ei sitä ole sanottu suoraan – miten he sitten voisivat onnistua? Paljon on itsestä ja ennakoimisesta kiinni.”
Mikaelkin huomasi saman.
”Oli tosi valaisevaa huomata, miten puhun. Aikuiset sanovat usein asiat monimutkaisesti: Pitäisikö kohta lähteä? Lapselle on helpompaa, jos sanoo ’Mennään ruokapöytään’ tai ’Laita kynä pois’.”
Mikael toteaa, että yksi tärkeä ymmärrys oli, että omistakin voimavaroistaan tulee pitää huolta.
”Oli hyvä käydä läpi tekijät, joista itse saa voimaa ja jotka kuluttavat voimaa. Jos on kiire alkaa usein karsia pois juuri niitä asioita, joista saa voimaa. On hyvä palauttaa näitä asioita mieleen aina silloin tällöin, vaikka käsikirjaa lukemalla, koska helposti alkaa tehdä vanhojen mallien mukaan.”
Pia toteaa, että oli tosi arvokasta havainnoida peiliseinän takaa ohjaajien toimintaa lasten kanssa.
Hänen mielestään POP:issa opitut taidot ovat itse asiassa sellaisin, joita kaikkien vanhempien tulisi saada.
”Miksei näistä puhuta neuvolassa? Kun lapsi syntyy, kaikki fokus on lapsessa, mutta vanhemmat tarvitsisivat roolissaan myös tukea. Tietenkin täytyy olla avoin ja ymmärtää, että joskus ongelma on myös omassa käytöksessä. Siihen eivät kaikki ehkä ole valmiita.”
Teksti: Sanna Karlsson
Kirjoittaja on aikaisemmin työskennellyt viestintäostastollamme.